Kesän keikkojen yhteenveto -Trubaduuri kävi täällä osa3
Tässä kolmannessa osassa muistelen fiiliksiä vielä yleisesti yhteenvetona, ja annan joitain hauskoja vinkkejä sekä itselleni että muille tälläiseen elämäntapataiteilu -elämäntyyliin.
Lähtökohtana oli saada lisää keikkakokemusta, testailla uusia itse tekemiä kappaleita ja hakea lisää tuntumaa tälle artistin polulle. Samalla testata/todistaa itselle, tai läheisille, että onko tästä musiikkiurastani yhtään taloudellisiin hyötyihin. Yhteensä sain toteuttaa 7 keikkaa, kaikki 10 päivän sisään. Sen lisäksi vielä kahden keikan verran bändin kanssa. Näin aloittavana artistina se tuntui mukavalta ja hyvältä haasteelta samalla.
Ilman varsinaisia julkaisuja, tai muuta julkista brändin luomista keikkojen saaminen jo itsessään oli hyvän työn takana. Loppujen lopuksi helpoin osuus oli olla vain lavalla ja nauttia. Toki siinäkin tuli aina välillä mieleen, että onkohan tästä nyt oikein mitään iloa kenellekään. Kriittinen mieleni vei minut välillä blancin äärelle pohtimaan, että olenko yhtään linjassa sen vision kanssa mitä lähdin toteuttamaan aikoinaan. Siitäkin huolimatta sain keikoista kyllä paljon hyvää palautetta, ja yleisesti huomata että livemusiikki on aina tervetullutta katu ja kahvilakuvaan. No, tästä viis, elämän kutsumuksen ja työn kannalta täytyy tosissaan pohtia, että mitä seuraavaksi.
Koska olen alkanut fiilistellä listausten tekemistä tässä blogissa, niin listaan aloittevalle indie, eli itsenäiselle artistille tärkeitä oivalluksia keikkailun aloittamisesta. Pohdin myös, kuinka voi nauttia enemmän keikkailusta, tai työnteosta ylipäätään. Tästä voi saada hyötyä toivottavasti myös muilla aloilla työskentelevät tai aloittelevat yrittäjät.
1. Nauti mahdollisuudesta. Yksi eniten iloa tuova asia oli se, että sain mennä aina uuteen ympäristöön, tutustua mahdollisesti muutamaan uuteen ihmiseen ja huomata pitkän pohjatyöni olleen tuottaneen ainakin jotain konkreettista tulosta. Samalla jo se, että sain soittaa 1-3 tunnin ajan mieleistäni musiikkia, täysin vapaasti, antoi minulle valtavasti luottamusta siihen mitä olen jo saanut luoda, sekä tulevaan.
2. Tyytyväisyys. Mielestäni tyytyväisyys siinä, että voisinhan minä soittaa vaikka kotona tämän saman ajan, mutta että nyt minulla on mahdollisuus jakaa se, ja oppia samalla, -siinä piilee jotain uutta. Ehkä olen nähnyt tai kuullut turhan paljon siitä, että keikkailu on kovin strukturoitua, on joku tietty vakiohinnoittelu, ja sen pitäisi kattaa tietynlainen viihdearvo, joka jollakin tavalla miellyttää keskivertokuulijaa.
Varmaan siksi monikaan ei juuri paljonkaan vissiin keikkaile, ja ne jotka keikkailee, eivät oikein siihenkään ole tyytyväisiä/kokevat sen kovin raskaaksi? En tiedä olenko oikeassa, mutta omissa pohdinnoissani huomaan, että jos vaatisin kovin paljon, se saisi minut vähemmän tuntemaan iloa siitä mitä teen. Samalla jollakin tapaa rajoittaisi sitä vapautta, mikä luovalla alalla työskentelyssä on tarpeen.
2. Hassuttele, -kaikessa. Mielestäni yksi hauskimmista muistoistani oli, kun kaksi täysin ''tuomitsevaa'' ihmistä tule lähellä olevaan pöytään, naureskelivat ja höpöttelivät selkeästi jotain selkäni takana, vaikka olivatkin edessäni. Ymmärrän tosin tuon hetken, sillä olin mennyt vastaamaan erään kuuntelijan toivebiisiin, mikä oli Juicen 15 yö. En ole mikään paras covereiden esittäjä yleisen arvioivan kuulijan, joka vertaa esitystä alkuperäiseen vaikka tahtomattaan -mielestä, joten ymmärsin naurut. Silti, ajattelin että no kyllä tästä jotain hauskaa voi syntyä. Aloin tuntemaan jotain ammattiylpeyttä varmaan kaikkien muusikoiden puolesta, joten heitin peliin kaikkein parhaiten itseni mielestä toimivan oman kappaleeni. Siitä eteenpäin seilasin täysin flowssa. Täydelle perjantai terassille menin heittämään; että nyt viimeisenä kappaleena, akustinen freestyle -kappale tästä hetkestä.
Sain mitä parhaimman fiiliksen ja tahdonvoiman synnytettyä sisälläni. Muistan sen hetken kaikkein eniten, ja antauduin silloin täysin sille hetkelle. Luovuin kaikista muka hienoista omista kappaleistani, ja annoin vain sielusta asti loistavan valon virrata äänen muodossa siihen. Hassut sanoitukset ja elämän tarkoituksen pohdinnat tässä freestyle -esityksessä sai myös kaikkein isoimmat ablodit, -myös näiden herrojen. Se oli jotain minkä luokittelen myös hassutteluksi, sillä jatkossa muistin joka kerta antautua tähän ei niin vakavaan, vaan rajoja rikkovaan artistina olemiseen. MInulla on kaikki aika ja tila tuottaa lavalta käsin, mitä tilanne vaatii. Täytyy siis olla nöyrän kiitollinen, mutta samalla rajattoman luova ja nähtävä tilan tuomat mahdollisuudet hassutteluun. Kuitenkin kaikkein tärkein työni on artstina luoda elämyksiä eri tunteiden muodossa. Sen kun yhdistää omaan perusluonteeseen ja siihen mikä on synnynnäinen vahvuus. Itse erityisesti pidän ilon, naurun ja yllätysten jakamisesta muutenkin, joten miksipä rajoittaisin sen vain arkeen.
3. Luovu identiteetin ja ajan harhasta. Noniin, nyt kun päästiin jyvälle niin ehdottomasti tärkein asia, minkä keksin ja oivalsin, on tämä. Ollakseen uskottava esiintyjä ja jotta pystyy aidosti olemaan läsnä lavalla ollessaan, on jollakin tavaa luovuttava omasta elämästään hetkeksi kokonaan. Varsinkin kaikesta mikä saattaisi estää oman preesenssin kukoistuksen. Samalla äskeiseen freestyle -kokemukseen viitaten huomaan aina entistä enemmän, että mikäli päästää vain täysin musiikin virtaamaan, se tulee puhtaimpana ulos. Tässä kohdassa myös valmistautuminen lie tärkeää. Täytyy ottaa rennosti ja mieluusti unohtaa kaikenmaailman hössötykset lähtiessään työhönsä. Oli se sitten mitä hyvänsä. Muistan aina Vesku Loirin vinkin, ''Jos joskus saan itseni uudelleen kiinni siitä, että katson kelloa lavalla, ja mietin että pääsen illastamaan jos nyt vielä tässä hoidan nämä hommat loppuun, niin lopetan''. Minusta tässä on sanomaa, ja se pätee ihan kaikissa töissä.
Aurinkoa kaamokseen, ja laulua hiljaisuuteen, välillä. Mika kiittää ja kuittaa. Seuraavissa blogipostauksissa tunnelmia ja ajatuksia mm. tulevaisuuden suunnitelmista musiikin saralla.
Kiitos <3