Paras arvo, minkä voin maailmalle antaa
14.12.2023
Mikä on paras, tai korkein arvo, minkä voit maailmalle antaa? -kysymys tuli vastaan eräässä youtube -videossa jota katselin. Artisti kertoi hienosti nykypäivän markkinataloudesta musiikissa, erityisesti spotifystä ja sen alihankkijoista. Tyyliin kaikki pohjautuu lukuihin, siihen että kuka pääsee listoille, ja millä keinoin mahdollisesti sinne top 50 listalle, tai niille suosituimmille viikkolistoille. Okei, no ketä kiinnostaa, kunhan pääsee kuunteleen. Itseasiassa kuuntelenko itse koskaan mitään listoja, harvoin. Haluaisinko olla spotifyn käyttäjä, tai jonkun muun streamipalvelun? En oo edes juuri miettinyt, halunnut vaan maksaa sievoisen summan että pääsen mainoksista eroon ja valitseen sen biisin mitä kuunnella. Täh, fuck that. Mitä hittoo oikeestaan täällä ees tapahtuu?
Esim. Deezer taitaa olla yks, jonka eräs ystäväni mainitsi, ja jakoi myös tunnukset sinne. Sehän on parempi, sillä artisti saa olikohan tuplat siitä kuuntelukerrasta mitä spottarista. No joo, onhan sekin jo jotain, ja paljon parempi. Ja ei siinä muuten juurikaan eroa ollut, toisaalta en tiedä miksi en jatkanut sen käyttöä kuitenkaan, oiskohan sieltä puuttunut tietyt podcastit mitä silloin juuri olin alkanut kuunnella. No, jokatapauksessa, mihin tämä johtaa on se, että & here we are, lempparipuuhissa. Nyt niitä luovia keinoja esiin!
Aika kääntää uutta sivua ja olla luova. Ehkä tämä, että jo kirjoitan tätä, voi muuttaa ja luoda uutta. Ehkä joku muu artisti haluaa myös sitä kohti edetä. Toinen vaihtoehto on ollut mulla tehdä levy, ihan fyysisesti, mutta sekään ei ole ottanut tuulta alleen. Ja syystä tämäkin, en edes ihan todellisuudessa varmaan halua luoda pelkkää levyä, joka sitten soisi jossain. Toki jos se jollekin ihmiselle olis tärkeä, kuten itselle lapsena varsinkin moni levy oli, ihan elinehto melkein kun halusin karkuun päästä maailmaa herkkänä. Joten ei mahdoton idea edetä sitä kohti seuraavaksi nyt kun ajatellenVielä jos siihen saisi sisältöä ja kauneutta tuotua niin paljon että se olisi jo fyysisenäkin taideteoksena worthtti. Ja koska nautin jo ajatuksena sen prosessin äärellä olemisesta ja luomisesta, niin todellakin. Toisaalta, miksi haluaisin luoda mitään ekologisesti ei niin järkevää, kun musaa voi ja kannattaakin kuunnella luonnonkin kannalta jo nykyään digitaalisesti.
Okei, kaksi kiveä käännetty, entä kolmas, tuli mieleen radio. Siinä vasta hauska juttu, mä oon ollut ihan fiiliksissä radiosta viime vuosina, enemmän ja enemmän. Sieltä kuulee aina mitä hauskempia biisejä, ja sen kautta myös tutustuu uusiin artisteihin, sekä myös heidän haastatteluita. Pitäisköhän mun suunnata kohti radiosoittoa, ja esiintymisiä. Hei, niin mitenkä ois jos pääsisi soittamaan livenä radioon, se vasta olis hauskaa. Pitää ajatella ehkä vielä luovemmin, ja hauskemmin,. tulee mieleen tv, ja erilaiset väylät sitä kautta, mutta ehkä ei tällä hetkellä mun juttu niinkään, vai oisko?
Mikä on se korkein arvo minkä haluan antaa ihmisille, tai maailmalle, miten sen haluaakaan kysyä. Ehkä sekin on oleellista. Ainoo mitä haluan ehkä maailmalle antaa, ja mitä voin, on oma esimerkki siitä, kuinka täällä voi elää ja rakastaa vaan kaikkea. Näin korkeimmalta tasolta ajateltuna. Tosin, haluan todennäköisesti ehkäpä olla juuri jollekin se Jope, Vesku tai Anssi Kela, ketkä itselleni antoi suuntaa ja inspiraatita lapsuudessa varsinkin. (ja näitä oli kyllä tusina muitakin) Nykymaailmassa sitäpaitsi tarvitaan kaltaisiani esimerkkejä, tästä olen jo lähes varma. Tosin nyt viime aikoina kun oon kuoreni alle kurkistanut oikeen toden teolla, on tullut eteen muutama seikka itsestä, jotka pitää hiilaa ensin. Eli, miks mä kiirehtisin yhtään tän homman kans, nyt vaan rauhassa treenaileen, luomaan uutta, ja ehkä soitteleen sinne minne ovet aukeaa luontevasti. Ja jälleen, virtaa kuunnellen ja myödellen, niin myötä -kuin vastavirtaankin mentäessä. Toisaalta, aina hiljaisina valoisina hetkinä, ja kaikkein pimeimpinä mielessäni on se ääni, joka näkee kuitenkin nykyhetken jo olevan tässä, se ainoa ja paras aika. Se, jolloin on aika toimia ja soveltaa kaikkea oppimaansa nykyhetkeen ja luoda sitä mitä nyt voi ja osaa. Mitä jos laittaisin kaiken peliin, ja oppisin vihdoin päästämään irti siitä kokonaan, että koitan nähdä sen mihin olen menossa. Tämä lienee suurin kompastuskiveni, mutta myös vahvuuteni, -joka jossakin kauniissa hetkessä kohtaa toinen toisensa sanoen. Kerrankos sitä nuoria ollaan, lähdetäänhän kalaan ja katsotaan vain että veneessä on tulppa pohjassa.
Musamarkkinat on pulassa, ja minä ite artistina oon soutamassa samaan suuntaan. Sinne, että ihmiset joutuu maksaan siitä hyvinkin paljon, että ne kuulis mun tekemää musiikkia, tai sit mainoksia joutuu kuunteleen youtubesta. Tai, onko joku muu vaihtoehto
(tajusin just että nää streamipalveluthan maksaa kuuntelijalle vuodessa 100-200€, riippuen mikä jäsenyys ja palvelu, miettikää, 5 vuodessa se tekee 500-1000€, kuinkahan monta levyä sillä sais?)Esim. Deezer taitaa olla yks, jonka eräs ystäväni mainitsi, ja jakoi myös tunnukset sinne. Sehän on parempi, sillä artisti saa olikohan tuplat siitä kuuntelukerrasta mitä spottarista. No joo, onhan sekin jo jotain, ja paljon parempi. Ja ei siinä muuten juurikaan eroa ollut, toisaalta en tiedä miksi en jatkanut sen käyttöä kuitenkaan, oiskohan sieltä puuttunut tietyt podcastit mitä silloin juuri olin alkanut kuunnella. No, jokatapauksessa, mihin tämä johtaa on se, että & here we are, lempparipuuhissa. Nyt niitä luovia keinoja esiin!
Okei. Yks mun suurimpia haasteita on ollut se, että en oikeen saa äänitteeseen sitä samaa tunnetta, mitä livenä. Toisekseen en juuri jaksa tehdä sitä hommaa, ja selkeesti joku estää myös edes kirjautumasta -spotify for artist sivulle. Noniin, helppo yhtälö, ei mun kuulu tässä kohtaa tähdätä siihen markkinaan mukaan. Se on kun iso laiva joka on jo matkalla, jonnekin, kauas, ja niin isosti että jokanen ehkä jopa kadottaa itsensä siihen, niinkun mullekin on meinannut käydä, kuinka paljon energiaa oonkaan käyttänyt siihen että ees mietin koko hommaa.
Aika kääntää uutta sivua ja olla luova. Ehkä tämä, että jo kirjoitan tätä, voi muuttaa ja luoda uutta. Ehkä joku muu artisti haluaa myös sitä kohti edetä. Toinen vaihtoehto on ollut mulla tehdä levy, ihan fyysisesti, mutta sekään ei ole ottanut tuulta alleen. Ja syystä tämäkin, en edes ihan todellisuudessa varmaan halua luoda pelkkää levyä, joka sitten soisi jossain. Toki jos se jollekin ihmiselle olis tärkeä, kuten itselle lapsena varsinkin moni levy oli, ihan elinehto melkein kun halusin karkuun päästä maailmaa herkkänä. Joten ei mahdoton idea edetä sitä kohti seuraavaksi nyt kun ajatellenVielä jos siihen saisi sisältöä ja kauneutta tuotua niin paljon että se olisi jo fyysisenäkin taideteoksena worthtti. Ja koska nautin jo ajatuksena sen prosessin äärellä olemisesta ja luomisesta, niin todellakin. Toisaalta, miksi haluaisin luoda mitään ekologisesti ei niin järkevää, kun musaa voi ja kannattaakin kuunnella luonnonkin kannalta jo nykyään digitaalisesti.
Okei, kaksi kiveä käännetty, entä kolmas, tuli mieleen radio. Siinä vasta hauska juttu, mä oon ollut ihan fiiliksissä radiosta viime vuosina, enemmän ja enemmän. Sieltä kuulee aina mitä hauskempia biisejä, ja sen kautta myös tutustuu uusiin artisteihin, sekä myös heidän haastatteluita. Pitäisköhän mun suunnata kohti radiosoittoa, ja esiintymisiä. Hei, niin mitenkä ois jos pääsisi soittamaan livenä radioon, se vasta olis hauskaa. Pitää ajatella ehkä vielä luovemmin, ja hauskemmin,. tulee mieleen tv, ja erilaiset väylät sitä kautta, mutta ehkä ei tällä hetkellä mun juttu niinkään, vai oisko?
Mikä on se korkein arvo minkä haluan antaa ihmisille, tai maailmalle, miten sen haluaakaan kysyä. Ehkä sekin on oleellista. Ainoo mitä haluan ehkä maailmalle antaa, ja mitä voin, on oma esimerkki siitä, kuinka täällä voi elää ja rakastaa vaan kaikkea. Näin korkeimmalta tasolta ajateltuna. Tosin, haluan todennäköisesti ehkäpä olla juuri jollekin se Jope, Vesku tai Anssi Kela, ketkä itselleni antoi suuntaa ja inspiraatita lapsuudessa varsinkin. (ja näitä oli kyllä tusina muitakin) Nykymaailmassa sitäpaitsi tarvitaan kaltaisiani esimerkkejä, tästä olen jo lähes varma. Tosin nyt viime aikoina kun oon kuoreni alle kurkistanut oikeen toden teolla, on tullut eteen muutama seikka itsestä, jotka pitää hiilaa ensin. Eli, miks mä kiirehtisin yhtään tän homman kans, nyt vaan rauhassa treenaileen, luomaan uutta, ja ehkä soitteleen sinne minne ovet aukeaa luontevasti. Ja jälleen, virtaa kuunnellen ja myödellen, niin myötä -kuin vastavirtaankin mentäessä. Toisaalta, aina hiljaisina valoisina hetkinä, ja kaikkein pimeimpinä mielessäni on se ääni, joka näkee kuitenkin nykyhetken jo olevan tässä, se ainoa ja paras aika. Se, jolloin on aika toimia ja soveltaa kaikkea oppimaansa nykyhetkeen ja luoda sitä mitä nyt voi ja osaa. Mitä jos laittaisin kaiken peliin, ja oppisin vihdoin päästämään irti siitä kokonaan, että koitan nähdä sen mihin olen menossa. Tämä lienee suurin kompastuskiveni, mutta myös vahvuuteni, -joka jossakin kauniissa hetkessä kohtaa toinen toisensa sanoen. Kerrankos sitä nuoria ollaan, lähdetäänhän kalaan ja katsotaan vain että veneessä on tulppa pohjassa.