Suurin salaisuus taiteessa
On tullut aika paljastaa, kuinka pääsee kaikista parhaiten menestykselliseen taiteentekemiseen, onnellisen prosessin ja tuotteliaan luovuuden äärelle, sekä sitä kautta "pinnalle" ja kuulluksi, saaden taiteensa esille, - saavuttaen juuri sen yleisön, johon oma potentiaali on tarkoitettu.
Olen vuosien varrella aina aika-ajoin törmännyt tunteeseen, ja pieneen ristiriitaan sisälläni siinä, että kun lahjaansa tulisi jakaa, niin miksi sen jakaminen on joskus niin vaikeaa. Tavallaan täydellisyyden tavoittelun ja prosessin jakamisen balanssi on vielä itselleni opeteltavissa olevan matkan päässä. Se tunne, kun tuntee olevansa oikealla polulla, mutta silti ei löydä keinoja saada taidettaan "näkyville" niinkuin jollain tapaa haluaisi. Itse olen pari kertaa lähtenyt etsimään ratkaisuja sieltä täältä, erinäisiltä mentoreilta esim. välillä tulee vaiheita kun haluaa löytää ns. oikopolkuja, -kuka voisi kertoa kultaisen vastauksen, jolla pääsisi jo nyt perille!? Toisaalta minulla on ollut myös monia vaiheita jolloin ei kiinnosta juurikaan yhtään se, että tuleeko edes saada mitään näytille.
Tällä hetkellä olen tullut tutun tuhlaajapoikatarinan, ja empiirisen tutkielmani artistien elämänkertoja mm. lukemalla siihen tulokseen kuitenkin että kyllä se vaan niin on että oma lahja/potentiaali tulee virittää niin hyvin kuin vaan pystyy ja taitaa. Siispä eteenpäin sillä tiellä!
On monia eri väyliä, monia eri tapoja lisätä näkyvyyttä ja jakaa omaa taidettaan. Olen aina välillä lähtenyt miettimään, miten ihmeessä markkinoisin tai julkaisisin musiikkia, -ja tai muuta taidetta niin, että se saavuttaisi mahdollisimman hyvin yleisönsä. Kuinka tekisin sen niin, etten väkisin kokisi tekeväni, tai yrittäväni puskea vääristä syistä hommia liian joutuisasti eteenpäin. Toisaalta taas odottamisen ja maltin valttityyppinä sorrun ehkä kuitenkin lopulta helpommin siihen suuntaan.
Kaikkiin näihin kysymyksiin ja ajatuksenlentoihin olen tainnut viimein löytää lopullisen vastauksen. Tekeminen = Toiminta & Harjoitus. Tekemisen jälkeen pysähdys, itse analysointi = miltä tämä minusta tuntui. Sen jälkeen uudelleen tekeminen, ja uudelleen kokemuksen analysointi. Näiden jälkeen aidosti tunnustelee sitä tuotosta joka syntyi, analysoi sen alkuperää, hedelmää ja makua. Lyhyesti siis tärkeintä on ajankäyttö siihen itseensä, eli taiteen tekemiseen. Yhtä tärkeää on pysähtyä ja kokea, miltä koko prosessi tuntui, sillä palkitsevaa ja onnellista elämää ei ole muuten luvassa, ellei itse prosessi ole sitä jo. Sama elämässä, ei elämästä tule onnellista tekemällä päivittäin asioita niin, ettei itse tehdessä niitä ole hyvä fiilis. Onnellisuus on siis paradoksi, kuten työntekokin, palaan niihin vielä myöhemmissä blogeissa.
Nyt vauvavuotena ja vuosi sen jälkeen olen ilokseni saanut huomata, nyt kun ajan rajallisuus on selvemmin läsnä, -että mikä on kaikista oleellisin ja vaikuttavin asia koko uran luomisessa?
Se on se, että tekee juuri sitä mitä sydän sanoo. Kuuntelee sitä ja toimii sen mukaan. Luottaa itseensä täysin siinä hetkessä kun toimii, ja tuntee olevansa linjassa sen kanssa mitä tekee. Lopeta enää miettimästä mikä tekee sinusta erityisen, tai mikä sinut erottaa muista. Lopeta miettimästä mitä reittiä pääset pinnalle tai tulet kuulluksi. Päätä se kaikki, ja tee päätös lähteä tekijän, eli luojan polulle. Täysin sydän auki ja valmis kohtaamaan maailman juuri sellaisena kuin olet, sekä näyttämään sen mitä teet ja minkä takia. Ole valmis pettymään, ja siihen että kukaan ei huomaa. Voin luvata että tulee päivä jolloin kukaan ei voi olla huomaamatta. Sinua on vain yksi, ja silloin kun löydät paikkasi, aikasi ja jalostat potentiaalisi kirkkaan sävyn juuria myöten, olet kuin soihtu pimeässä niille, jotka sinua etsivät, -ja jotka itsessään tätä kaipaavat!
Olen kokoajan aidommin sillä kannalla, että nykyhetki, eli tämä aika on kaikista otollisinta juuri sille, että ihminen jakaa omaa sisäistä maailmaa taiteen kautta. Sielun ja hengen tasoilta saapuva taide on kaikista arvokkainta. Kun taiteilija on pystynyt itseään tutkimalla löytämään näille virroille, uskon sen olevan avain juuri sinne, ja juuri siihen aikaan minkä Jumala on suonut. Näin siis päästiin aiheesta täydelliseen irtipäästöön maailman meluista ja suoraan Jumalalliseen luottamuksen piiriin. Päästä siis irti vain kaikesta, nauti hetkestä ja taiteesta. Nauti yhteisöstä ja ystävistä, jotka ovat ympärilläsi ja luo ennenkaikkea tyytyväisyydestä käsin. Älä anna minkään estää sinua, ja laula aamunsarastusta sielusi kyllyydestä niin, että kukkokin on ihmeissään. Vaikuta läheisiisi, tuo viisautesi hedelmiä tähän aikaan jossa niitä janotaan. Kiittäen kulje ja ylistä elämän kauneutta. Eiköhän se ole siinä, voin luvata että onnen päivät ovat ovella <3 viisauden iloa matkallesi ystävä 🙏